Taas on se aika vuodesta jolloin kuukauden auton pitää olla punainen, sen vuoksi pidämme taukoa fillarikisan autoista. Tällä kertaa punaisen jouluauton löytäminen alkoi jo olla työn takana, modernit mallit kun tahtovat olla turhan usein niitä tylsiä, esikuviensa kaltaisia hopeanharmaita versioita. Lopulta muistimme tämän auton, joka ei ole mikään laatukukkanen, mutta sen esittelylle löytyi tarpeeksi muita perusteita, joista tärkeimpiä olivat punainen, punainen ja punainen.
Asiallisesti ottaen pienoismalli Fuego Turbosta on vieläkin harvinaisempi kuin esikuvansa, joita taitaa Suomessa olla peräti kaksi, joten siitäkin syystä malli on esittelyn arvoinen. Olisi tietenkin ollut kiva esitellä puhdas ja siisti malli, mutta nyt saatte tyytyä tähän, kunnes voitte ostaa lähikaupasta oman pikkuauton helposti ja halvalla. Suomalainen kioskiauto…ehkä. Kuten jo ensimmäisestä kuvasta saattaa arvata, auto kuuluu 007 Bond- sarjaan, jota kustantaa GR Fabbri ltd ja mallit valmistaa Universal Hobbies. Fuego esiintyi elokuvassa 007 ja Kuoleman katse, leffa tehtiin 1985 ja Fuego esiteltiin 1983 joten elokuvassa esiintynyt auto on kaiketi ollut aivan uusi. Tämä Bondin pienoismallisarja on tuttu myös Suomesta, tilaajamäärästä minulla ei ole mitään käsitystä, mutta ainakin toistaiseksi uutuudet ovat saapuneet paikallisiin marketteihin säännöllisesti. Sarjan auto- ja lehtimäärästäkään ei ole varmaa tietoa, mutta luku tulee olemaan erittäin suuri sillä Fuegon numero on 86. Meillä liikutaan nyt numeroiden 54- 55 paikkeilla, joten aivan lähiaikoina ei tätä mallia vielä löydy osuuskaupan lehtihyllystä. Tavallaan kyseessä on kuitenkin suomalainen kioskiauto sillä oletuksella, ettei sarjaa lopeteta meillä kesken kaiken. Tuo mahdollisuus oli mielessä myös silloin, kun tämä yksilö tilattiin Kiinasta, muistaakseni keväällä 2010. Tosin Kari Kitti on niin kova Bond- fani, että auto oli muutenkin suotavaa saada kokoelmiin heti uutuutena. Huonoa tuuria Fuego Turbo tuli Kiinasta hyvin pakattuna ja alkuperäisessä, pienessä dioraama-rasiassaan kolmen muun saman sarjan mallin kanssa ja alkuun näytti siltä, että kaikki on ihan kunnossa. Aivan samoin voi ajatella, kun katsoo ensin tämän sivun isompia ns. yleiskuvia, joissa kaikki näyttää vielä olevan kunnossa. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti saman asian, jonka jokainen voi nähdä noissa läheltä otetuissa, yksityiskohtaisissa valokuvissa. Tämä on ylivoimaisesti suttuisin ja rähjäisin kioskimalli ja kiinaostos, mihin koskaan olen törmännyt, asia korostuu entisestään valokuvissa ja otoksia olikin pakko hiukan siivota koneella, ettei tunnelma menisi kokonaan piloille. | |
|
|
|
Lopulta minulla paloi kuitenkin käämi ja lopetin kuvankäsittelyn järkevämmän tekemisen painaessa päälle.
Tämän yksilön siivoamaton totuus löytyy takalasia sekä etunurkkaa esittävistä kuvista ja jos mietitte, miksi en puhdistanut auton laseja, voin ketoa että kaikki rasva, lika ja muu törky on ikkunoiden sisäpinnalla. Kun kuvat lävähtivät ensimmäistä kertaa kirkkaalle näytölle, olin täynnä pyhää raivoa kaikkea kiinalaista halpatuotantoa kohtaan, mutta myöhemmin sain kohdistettua kiukkuni tuohon anonyymiin sottapyttyyn, joka on vastuussa juuri tämän auton kokoonpanosta. Tyyppi on takuulla mallitehtaan epähygieenisin yksilö, joka ei ole koskaan kuullut edes puhuttavan juoksevasta vedestä, saippuasta puhumattakaan. Montaa tällaista autoa ei varmaankaan ole valmistettu, sillä en jaksa uskoa että tuon "kroposmaakarin" työsuhde on jatkunut kovinkaan pitkään.
Nyt kävi vain huono tuuri, sillä ne kolme muuta autoa olivat aivan puhtaita, nätisti viimeisteltyjä ja siististi kasattuja. Tarinan yksi opetus on ainakin, että rasia pitää avata heti ja tutkia malli tarkasti. Nyt sitä ei tehty, auto päätyi rasioineen suoraan kerhon Bond- vastaavan K. Kitin hyllyn päälle, eikä noita vikoja ja likaisuutta pysty erottamaan sen alkuperäisen pleksikotelon läpi. Jos asia olisi tutkittu heti, olisin vaatinut kiinalaiselta puhtaan auton ja palauttanut tämän yksilön. Sarjaan kuuluu myös R11 taxi sekä tällä sivulla aiemmin esitelty taxin puolikas, jota tosin ei voi ostaa kaupasta, sillä se on yksi sarjan tilaajalahjoista. Taxin puolikkaita löytyi aiemmin vain Kiinasta, mutta nyt niitä on ilmestynyt myös suomalaiseen nettihuutokauppaan ja tuo malli vain vahvistaa teoriaani huonosta tuurista, katsokaapa vaikka uudestaan taxin kuvia. Auto on erittäin siisti ja hienosti viimeistelty! 2009 helmikuu Kuvatekstejä ja muuta höpinää Pienoismallin rakenne on tuttua metallivalua höystettynä muovisilla pisteosilla, mittakaava on kaikissa 007- sarjan autoissa 1:43 ja jokainen malli on oma pieni dioraamansa. Tässä on taustalla pari BP:n bensamittaria ja erittäin vehreää puistoaluetta. Bensamittarit ovat hiukan oudon näköisiä, alusta sadevesikaivoineen taas on erittäin hyvän näköinen. Taustalla autoa kohti kävelevä nainen on ns. pahis ja Fuegon kuski. Samaan aikaan kun tämä nainen tsekkaa Fuegosta öljyjä, toinen pahisnainen riistää Bondin työkaverilta hengen samaisen BP - huoltamon pesuhallissa ja Bondmaisesti se tehdään tietysti tyylillä, tässä tapauksessa Rolls Roycen kyydissä. | |
|
|
|
|
| Auton punainen maalipinta on pestynä ihan kohtalainen, mustat rajaukset sen sijaan ovat suttuisia ja epämääräisiä. Kyljen koristelistat - ja urat on valettu koriin ja lista kiertää myös takapään ympäri. Myös konepellin, ovien - sekä niiden avauskolojen ym. vastaavien saumat ovat kaikki korivalua, maskin kohdalla punainen on ihan oikein tuotu jonkin matkaa alas ja konepellissä on pienet pokkaukset. Katto on maalattu mustaksi ja se esittänee kangaskattoa. Puskurit sekä kaikki mustat helmapalat ovat samaa puuta pohjalevyn kanssa, keulaan on valettu nuo tutut "tötteröt" sumuvaloja varten, rekisterin yläpuolella on pieni ritilä ja takapuskuriin on valettu rekisterivalot. | |
|
|
| Kaikki valot, peilit, pyyhkijät ja antenni ovat erillisiä muoviosia. Keula olisi viimeisteltynä oikeinkin hyvän näköinen, maskista löytyy jopa Renaultin merkki ja rekisterit ovat kohtuullisen siistiä työtä. Lamppujen pesurit lienevät erilliset, sillä niissä näkyy iso liimakasa, paljoa niitä ei uskaltanut kopistella sillä nyt oli tarkoitus olla rikkomatta mitään. Sivulasien karmit on maalattu mustaksi, mutta tuulilasin edessä oleva ritilä on jäänyt maalaamatta ja samoin on käynyt lasin karmin kanssa. Siinä on kyllä musta raita mutta hivenen väärässä paikassa ja muutoinkin kaikki maalirajaukset ovat melko kamalan näköisiä. | |
|
|
| Kyljissä c-pilarien alla kuuluisi kai aina olla mallimerkintä, mutta nyt ainoa merkki on kyljen iso Turbo-teippi. Takapää on kaikkiaan outo; mallimerkinnät puuttuvat, takavalot ovat jotenkin kummallisen näköiset ja suurin puute on takalasin alareuna, jossa muovinen lasi tulee nyt aivan perään asti. Musta lista puuttuu kokonaan, sitä ei ole missään kohtaa lasia ja eniten se häiritsee juuri tuossa lasin alareunassa. Pienoismalleissa tuo lista on yleensä tehty maalilla, joten tämäkin vika lienee pelkkää huolimattomuutta. Takalasi kruunaa sitten koko peräosan, asian syvin olemus näkyy kuvasta, joten en selitä sitä tämän enempää. Sisusta on mustaa, muuta siitä ei pysty sanomaan, sillä noiden ikkunoiden läpi sinne ei todellakaan näe mitään… | |
|
|
Mallin vanteet ovat hintaluokka huomioiden melko hienot, mutta ihan en saa niidenkään mallinnusta osumaan Turbon omiin vanteisiin. Ainakin osittain asia selittyy puuttuvilla osilla, normaalistihan näissä malleissa on aina jonkinlaiset jarrut, jotka näkyvät vanteen raoista, mutta nyt niin ei ole.Mustat pyöränpultit - ja keskikoristeet vaikuttavat myös asiaan ja tämä malli onkin hyvä esimerkki siitä, miten pienet asiat sekä viimeistely, tai lähinnä sen puuttuminen vaikuttavat todella paljon pienoisauton antamaan mielikuvaan. Lähtökohdathan ovat ihan hyviä tässäkin autossa, kaikki tarvittava varustuskin löytyy joten tämänkin yksilön saisi lähes täydelliseksi, jos sen viitsisi ruuvata auki, puhdistaa kunnolla ja tekisi viimeistelyn valmiiksi.
Pitää tosiaankin toivoa, että tämän yksilön kohdalla sattui vain huonoa tuuria ja kun malli joskus saapuu Suomen markkinoille, nuo maalirajaukset - ja puutteet on tehty kunnolla. Kaikkien Bond- autojen kohdalla pitää sietää hieman omanlaisensa, vapaasti toteutettu korimallinnus ja lisäksi pitää taas muistaa, että nämä ovat erittäin edullisia. Tällaista töherrystä ei kioskiautoissakaan sentään tarvitse sietää, mutta näiltä ei pidä myöskään odottaa ihan sitä parasta laatua - tai viimeistelyä. Sitä saadakseen pitää sijoittaa 20-30 euroa lisää rahaa ja onhan sellainenkin Fuego esitelty, joskaan ei Turbona. Linkki kk.auto 7/2007 
Olen aina pitänyt Fuegon muotoilusta ja otin tämän valokuvan Piikkiön Tuorlan kesätapahtumassa,
etualalla on Tarmo Tiaisen entisöimä ja silloin omistama Turbo, sen takana taas Turbodiesel ja se onkin sellainen Fuego, jonka pienoismallia ei ihan heti esitellä. Mikään esite, pienoismallikirja tai muu vastaava lähde kun ei tunne ainuttakaan pikkuautoa tuosta TD - mallista.
Oman Fuegon osto tyrehtyi aikoinaan liian innokkaan automyyjän otteisiin. Muinoin 80-luvulla nuorena miehenä podin jatkuvaa autokuumetta ja olin taas kerran kiertämässä Turun autoliikkeitä, kun iskin silmäni valkoiseen Fuegoon. Auto seisoi Mazdan merkkiliikkeen hallissa, mutta automyyjää ei ostohalukkuuteni kiinnostanut, vaan ukko hinasi minut puolipakolla käytettyjen riisikuppien osastolle, osoitti neliovista 323 maksalaatikkoa ja ilmoitti että siinä on minulle auto. Oli vähän ajettu, hyvin pidetty (se kirkkoherran sunnuntaisin käyttämä helmi) ja kieltämättä erittäin siisti yksilö, mutta samalla suoranainen ällötys 23 - vuotiaan automiehen ajatusmaailmassa. Pitkäkään inttäminen ei johtanut mihinkään, joten tympäännyin, kyllästyin, menin toiseen kauppaan ja ostin jotain ihan muuta. Järkiauto kun ei siinä elämänvaiheessa pahemmin kiinnostanut… | |
|
- Markku Rantanen -
| |
| |