|
Viime kerralla tuli mainittua, että näissä Tor de Francen Renaulteissa oli pitkä tauko 60 ja 70-luvun välillä, mutta nyt tehtävä hyppäys on vieläkin pidempi. Mukana on vielä yksi "muinaisjäänne" vuodelta 1979, joka on niin sanottu uusiomalli vanhalla muotilla toteutettuna. Siitä mennäänkin sitten kerralla ajassa 20 vuotta eteenpäin ja siirrytään uudenlaisiin, moderneihin automalleihin, joista yksi kuuluu kioskiautosarjaan, yksi on jo kerholehden kautta ennestään tuttu malli ja neljäs on erikoisuudessaan ylitse muiden.
Tähän kohtaan on hyvä laittaa myös pieni täsmennys/ tiedote, joka liittyy joulukuussa esiteltyyn Bond-sarjan Fuegoon. Tuon mallin yhteydessä spekuloin, jatkuuko koko Bond-autosarja Suomessa tuohon numeroon 86 asti ja saadaanko sitä Fuegoa milloinkaan ostaa lähikaupasta. Ainakaan nyt tammikuun puolivälissä saadun tiedon mukaan ei saada, vaan kustantaja on ilmoittanut tilaajille lopettavansa 007 Bond-sarjan numeroon 60 ja näin ollen tuosta Fuegostakaan ei sitten tullut suomalaista kioskiautoa. Sääli, mutta ilmeisesti tilauskanta oli niin pieni, ettei lehtiä kannata kääntää suomenkielelle, joten jos haluaa hyllyynsä Fuego Turbon, se on etsittävä jostain kansainvälisestä nettihuutokaupasta. 
1: 1979 Renault 18 Atlas-Norev on otettu samasta korista, josta tammikuun autotkin noukittiin ja periaatteessa tämäkin olisi kuulunut jo siihen osioon. Neljän auton kertaesittelyn takia tämä TDF-sarjan viimeinen kierrätysmalli siirtyi kuitenkin tänne helmikuulle, jossa auto on jo hiukan "väärässä sarjassa" kolmeen muuhun malliin verrattuna. Peruskori on täysin samanlainen Catch-ötökkäauton kanssa, vain väri, pölykapselit ja varusteet ovat vaihtuneet, tämän ollessa jälleen Europe 1-radiokanavan kisaraporttimalli. Edellinen, samanvärinen radioautohan oli esillä marraskuussa ja silloin mallina oli R16. Vanhan Norevin nippelitarkkuus ei ole muuttunut kuukaudessa mihinkään, vaan auton idea on jälleen noissa erikoisvarusteissa, joita ovat värityksen lisäksi jo tutuksi tulleet kisakyltit sekä radioauton todella pitkä antenni. Oranssimusta väritys tekee tästäkin näyttävän ja vakiomallien seasta hyvin erottuvan pienoismallin, mutta tämän sivun muihin malleihin tätä ei enää pidä verrata, tässä näkyy eri aikakauden kädenjälki. Jos sen sijaan haluaa verrata, miten paljon väritys muuttaa autoa, kannattaa vielä kerran piipahtaa tammikuun mallisivulla. Toinen hauska vertailukohde on 11/2010 esitelty R16, sitä katsomalla huomaa mm. hienon konepeltilogon kadonneen, nyt jäljellä on pelkkä Europe 1 - teksti. Saatavuus Ranskassa on edelleen melko hyvää, hintahaitari on laaja välillä 9-22 euroa + postikulut. | |
|
|
2: 1997 Safrane Ph 2 on Vitessen tekemä, täysin kioskisarjasta erillään myyty pienoismalli. Kyseinen yksilö on Suomessa pieni erikoisuus, sillä se on hankittu Pariisista Renaultin 100-vuotis juhlien yhteydessä. Tämä sama auto on tuttu myös kerholehden numerosta 1/ 2007. Perusauto on tuttua, niin sanotun vanhan Vitesse-tehtaan laatua, jota on katseltu tälläkin sivulla jo monta kertaa. Merkkihän elää jälleen, mutta nykyisellä ja tällä 90-luvun Vitessellä ei ole paljoa yhteistä, ainakaan laadullisesti. Safrane, kuten muutkin aikalaisensa ovat hyvin varusteltuja, mittasuhteet ovat kunnossa, eikä näistä yleensä löydy mitään koko mallin pilaavia kömmähdyksiä. Metallivalussakin on eroa, auto painaa ainakin tuplaten verrattuna kioskiautoon, mutta suurin ero syntyy viimeistelystä. Kaikki lamput, peilit, takasiipi yms. ovat erillisosia ja ne on sovitettu tarkasti paikoilleen, sisusta on pikkutarkka ja varustukseen kuuluvat myös alumiinivanteet sekä sävylasit. Toki yli kymmenen vuoden ikä näkyy mm. pienissä kolhuissa, eikä teippaustekniikka ollut vielä tuolloin ihan huipussaan, silti Safrane ja muut sen ajan mallit pärjäävät vertailussa vielä tänäänkin. Auton teippaus on vähintäänkin erikoinen, numeroteippejä on vedetty jopa takalampun päälle ja nuo numerot mainostavat Ranskan veikkauksen, La Francaise des jeuxin lottoa. Tässä autossa ei enää ole mitään kulkuekylttejä, mutta nyt on vaikea sanoa, missä kohdin kyltit ovat poistuneet käytöstä, kun tuo pienoismallien aikaväli on näinkin pitkä, lähes 20 vuotta. Saatavuus tässäkin on kohtalaista, hinta ei sillä posteineen lappuun kirjoitetaan pyöreästi 55 euroa. | |
|
|
3: 2001 Megane Cabriolet Atlas-Norev edustaa 2000-luvun mainosautoa ja avomalli luonnollisesti lisää huomioarvoa jo sinällään. Lisää näkyvyyttä on hankittu todella räikeällä värityksellä sekä isoilla mainosteipeillä. Auto mainostaa Ranskalaista Antargaz kaasufirmaa sekä sen Elfi-tuotetta. Väritys on makuasia, omaan suosikkilistaani tämä ei oikein mahdu, vaikka ihan nätti malli onkin. Perusauto on tehty samasta muotista kuin se kalliimpikin, ns. aito Norev, mutta nyt kioskimallina tästä on jätetty pois muutamia viimeistelyyn liittyviä juttuja. Esimerkiksi sisusta on kokonaan musta, ovenkahvojen ja sivuvilkkujen väritys puuttuu ja viimeistely on muutenkin tehty halvemmalla. Jo Safranesta puuttuneet kilpailukyltit ovat nyt paikoillaan, joskin ne on korvattu tarroilla. Tuulilasissa on isompi teippi, takakulmaan on riittänyt pienempi numero- ja lupatarra. Mallin hankintavuosi on 2005, joskaan se ei ehkä ollut aivan tuore uutuus enää silloinkaan. Ranskan nettihuutokaupassa on varaa valita viidestä yksilöstä, joista yksi on oikean hintainen, pyöreästi 17 euroa, kallein oli 35 euroa. Pitää muistaam että alkuvuodesta mallimarkkinoilla on hiljaista, vanhoja malleja yritetään nyt myydä edullisesti pois, mutta kevään korvalla myyjät usein nostavat hintojaan. | |
|
|
4: 2003 Avantime on Norevin tekele, ei kioskiauto ensinkään, eikä näin ollen myöskään ihan halvimmasta päästä, etenkään silloin uutuutena. Tämä on niin hieno ja samalla aivan "hullu" modernin aikakauden mainosauto, etten oikein tiedä mitä siitä sanoisin. Helpoin, tai ainakin mukavin tapa olisi liittää mukaan parikymmentä isoa valokuvaa, mutta kun se ei ole mahdollista, yritän taas hiukan selittää noita kummallisia erikoisrakenteita. Paljon selviää jo näistäkin kuvista, mutta ihan en onnistunut saamaan esiin sitä mitä halusin. Peruskorina tässäkin on Norevin aivan tavallinen, vuonna 2000 julkaistu Avantime, johon on lisätty paljon teippiä, korimuutoksia ja lisukkeita. Koria on muutettu mm. kyljistä, sillä vakiomallissa ikkunat ovat auki ja teippaaminen tyhjän päälle on melko hankalaa. Kattoa on myös korotettu joka puolelta ja katon etureunaan on muotoiltu ikään kuin pieni lippa. Korokkeen sisäpuolella katon etuosa on aivan kuin tavallisessa mallissa, lasikatto on esillä ja se näkyykin valokuvissa. Luonnossa siitä näkee hiukan myös sisälle silloin kun valo osuu tuulilasiin. Takaosaan on tehty umpinainen kate, johon kyydissä matkustava jättimäinen pirtelömuki on kiinnitetty. Korokkeen takaosassa on vielä pieni kolo, jotta muki istuu paikoillaan juuri oikeassa kulmassa. Korotuspala ja muki ovat kokonaan muovia, samoin sivuikkunat. Ikkunoiksihan noita pitää kai kutsua, vaikka ainoastaan tuulilasi on jätetty kirkkaaksi. Kori on lopuksi maalattu, teipattu ja printattu kokonaan jäätelöfirman väreihin ja nuo valkopohjaiset mainokset sekä rekisterit ovat teippiä, isommat pinnat ja raidat taas on tehty niin kutsutulla tampoprintillä. Sisältä auto on varusteltu vakiomallin tavoin, tummaa ja vaaleaa sekoittamalla. Kojelaudan yläosa on tummaa, penkit ovat muhkeaa, vaaleaa nahkaa ja vaaleaa sävyä on myös kojelaudassa sekä oviverhoilujen keskiosissa. Mitä mainoksiin tulee, sydänlogon teksti on meillä hiukan vieras, mutta logo hyvinkin tuttu. Tätä se nykypäivän globalisaatio aiheuttaa, logot ovat samoja merkkien vaihtuessa ja Mikon tilalla meillä lukee GB Glace. Solero sentään on samaa merkkiä Suomessakin, mutta ei tietääkseni pullossa. Minä olen kutsunut sitä mehujääksi, mutta oikeasti se lienee jotain jätskin ja sorbetin sekoitusta. Muuten en tuotakaan merkkiä muistaisi, mutta joku keksi kerran tuoda sitä rallipajalle, jossa se ristittiin heti solenoidiksi ja samalla siitä vakiintui jonkinmoinen "virallinen" asennusjäätelö. Vaan eipä Miko-jäätelökään ihan vierasta ole, ainakaan pienoismallisivun lukijoille; käykääpä katsomassa 8/2010 vanhaa jäätelöautoa! Vaikka malli on näin hieno, erikoinen ja näyttävä, herättää se silti pientä ihmettelyä. Kun auto tehdään näinkin suurella vaivalla, niin miksi sitä ei tehdä kunnolla loppuun asti? Tuulilasissa kuuluisi olla samanlainen pinkki tarra kuin on vuoden 2001 Meganessa, lisäksi teippaus on tehty hiukan väärin ja jäänyt kesken. Kuvia on varmasti saatavilla Ranskassa, jossa nämä Norevit suunnitellaan. Nyt ei kyseessä ole mikään halpa pienoismalli tai kioskiauto, 35 euroa oli paljon rahaa vuonna 2004, joten näistä puutteista saa jo hiukan nipottaa. Oikeita autoja tehtiin kolmea erilaista, pienoismallina vain tämä versio. Malli on pakattu erikoisrasiaan ja juuri nyt näitä näkyy olevan alennusmyynnissä Ranskan huutokaupassa, halvimmillaan tällaisen saa nyt 20 eurolla, tosin rapeat 16 euron postikulut saattavat rajoittaa ostohalukkuutta. Tämänkin mallin kohdalla havaitaan taas se ennustamisen vaikeus, koskaan ei pysty sanomaan varmuudella nouseeko mallin arvo jo muutamassa vuodessa vai löytyykö auto myöhemmin ale-laatikosta. Tosin Suomesta katsottuna tämäkään ale-hinta ei juuri kesää tee, posteineen hinta on kutakuinkin sama kuin silloin muinoin uutuutena lähimmän merkkiliikkeen varaosatiskillä. | |
|
|
| |
|
- Markku Rantanen -
Linkit edellisiin Tour de France osiin 4, 3, 2, 1 | |