Syyskuun pienoismalli on jälleen näitä niin sanottuja yhden (1) euron autoja, eli voit voittaa juuri tämän kaunottaren itsellesi eurolla Tampereen Härmälässä 6.-8. 9. 2013 järjestettävässä Renault-kerhon syystapahtumassa. Kyseessä on perinteinen kolikonheitto-kilpailu, ken saa heitettyä euronsa kaikkein lähemmäksi puista Renault-logolla koristeltua keppiä on tämän sinisen tyylikkään tila-auton onnellinen omistaja. Auto on siis uusi, ajamaton yksilö suoraan tehtaan paketista. Renault teki tätä Colorale mallia vuosina 1950-56, eniten valmistettiin juuri näitä kuusipaikkaisia Prairie henkilöauto versioita. Autossa on 2,3 litrainen nelisylinterinen moottori, josta hevosvoimia löytyy 46 kappaletta. Muita Colorale-malleja olivat umpikylkinen pakettiauto, kaksiovinen pressu-ikkunoilla varustettu Savane, pick-up, taxi sekä pelkällä ohjaamolla varustettu Chassis-alustaversio. | |
Teknisessä osiossa taidan mennä jälleen yli siitä mistä aita on matalin, eli voitte lukea lisää Coloralen tekniikasta näiltä kerhomme pienoismallisivuilta. Siis nelivetoisesta paloauton punaisesta 4X4-mallista täältä ja avolava poliisi-versiosta
tästä.
Käsitellään me juuri tätä sinistä Prairien ns. siviiliversiota, joka on perinteistä kolikonheittoauto kokoa eli 1:18. Tässä kokoluokassa mallille kertyy pituutta jo 24 cm ja painoakin käsituntumalla mitaten vähintäänkin riittävästi. | |
Pienoismallissa on avautuvat etuovet ja konepelti, ne antavat mahdollisuuden tarkastella hieman paremmin sisätiloja. | |
Vaaleanharmaat penkit ovat ns. sohvamallia ja kun vielä vaihteenvalitsinkin on sijoitettu ohjauspylvääseen niin sisällä on hyvät tilat kuudelle ihmiselle. Prairie oli yksi ensimmäisistä oikeista tila-autoista, 50-luvulla tosin ei oltu vielä keksitty sellaista hienoa sanaa, mutta tilaa oli oikeasti paljon käytössä. | |
Sisusta on tulvillaan erilaisia yksityiskohtia joiden tekeminen ja toteuttaminen on helpompaa tässä kokoluokassa, kojetaulusta löytyvät tarpeelliset mittarit, katkaisimet ja hyvin mallinnettu rattivaihteen vivusto.
Sisäpuoliset ovenkahvat ja ikkunanveivit olivat tuohon aikaan komeita ja kiiltäviä, onkohan yläreunan aukko kopsattu tuosta suoraan Tippa-Relluun, kovin on tutun näköinen.
Oviverhoilun kaikki 20 kiinnitysnastaa ovat näkyvissä. Myös takaovissa, jotka ovat ns. kaapparimallia, ovat nuo kaikki edellä mainitut tilpenhöörit näkyvissä. Takapenkin selkänojan lukitussalvat sekä hihnoilla kiinnitetty varapyörä ovat myös pieniä mukavia yksityiskohtia. Vararenkaassa ei ole tietenkään pölykapselia vaan sen keskikohta on erivärinen ja siihen on tehty esikuvan mukaisesti viisi pultinreikää. Ulkopuolella jatkuu sama pikkutarkkuus kuin sisällä. Aloitetaan vaikka keulan seitsemästä vaakasuorasta "kromilistasta", tosin muoviahan ne taitavat näin pienoismallissa olla, mutta hyvin aidon oloisiksi tehtyjä irrallisosia. | |
Aukot keulapellissä ovat myös oikeita aukkoja eivätkä vain maalilla tehtyjä, tarkkaan katsottaessa niistä näkee hyvin mallinnetun jäähdyttäjän kennoston. Tämä on taas niitä muuten piiloon jääviä yksityiskohtia joita ei heti havaitse, taskulamppu on hyvä apuri niiden etsinnässä.
Puskurin päällä sijaitsevat äänimerkkilaitteet eli "töötit", käynnistyskammen reikä sekä konepellissä oleva pieni mutta tarkka Renaultin logo punaisella pohjalla luovat omalta osaltaan tyylikästä ulkonäköä.
Michelin-renkaan koko 17-400 on laitettu tarpeeksi suurella renkaan kylkeen.
Harvemmissa nykyautoissa on vetokoukku vakiovarusteena, mutta tässä tapauksessa tehdas on oivaltanut auton monikäyttö mahdollisuuden ja jo suunnitteluvaiheessa järjesti vetokoukulle tilaa sijoittamalla rekisterikilven toiseen reunaan. | |
JURA-kyltti puolestaan kertoo auton olevan rekisteröity juuri sen nimiseen departementtiin itäisessä Ranskassa, myös rekisterinumeron kaksi viimeistä numeroa kertovat saman asian. Ranskassahan postinumeron kaksi ensimmäistä numeroa olivat samat kuin rekisterikilven kaksi viimeistä numeroa. Nykyisenä EU-aikana tuo tieto on sijoitettu kilven oikeaan reunaan, omaan pieneen siniseen alueeseensa.
Tarkkasilmäinen voi bongata kuvasta myös 50-luvun Rellun tyypillisen rekisterikilvenvalon, tuota samaa käytettiin ainakin Ryppiksessä ja Sämpylässä (lue: 4CV ja Dauphine). Erittäin aidon näköisten puskureiden kiinnityspultit ovat upotettu hieman pintaa syvemmälle, samoin etupuskurissa. Kehuja ansaitsevat myös punaiset takalamput sekä oranssit vilkut ylempänä takalokasuojissa. | |
Coloralen alustasta voisi myös runoilla vaikka kuinka pitkään.
Tukevan näköisen X-palkkirungon suojista löytyvät esim. korin kiinnityspisteet, lehtijousien pakat, ohjauksen vivusto (tässä pienoismallissa ohjaus toimii), vihreäksi maalattu moottorin lohko ja vaihdelaatikko, pakoputkisto ja sen hyvät kiinnikkeet.
Pieniä hienoja yksityiskohtia ovat myös kardaaniakselin nivel, polttoainetankin, vaihdelaatikon ja moottorin tyhjennys"proput", taka-akselin banjon pultit, ym. ym.
Konehuoneesta valitsin kuvan tuulettajan hihnasta, sitä näkee harvemmin näissä tämänkään kokoluokan pienoismalleissa. Moottoritilassa on hyvin esillä kaikki tarpeellinen eli sähköjohdot, startti, ilmansuodattimen kotelo, 6-voltin akku, kaasutin, jäähdyttäjä ja trumpetin muotoon valettu ylävesiletku, ym. Kehutaan nyt vielä etulyhdyn lasin rihlaus, sekin on juuri oikean näköinen. | |
Tämän pienoismallin hankinnassa kerhoamme avusti jälleen Automodels pienoismalliliikkeen Markku Raski,
www.automodels.fi
Kolikonheitosta kertyneet varat käytetään taas ensi vuoden palkintoauton hankintaan. Mallin valmistaja on Solido, Ranska/Kiina. | |
- Kari Kitti - | |