Tämä on kolmas kerta, kun tätä sivua päivitetään. Alunperin se luotiin 40-vuotispäiville ja päivitettiin sitten R5:n 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Koska R5 on tehnyt paluun tuotantoon, tosin nyt sähköisenä versiona, niin tämäkin juttu ansaitsee päivityksen, jossa kerrotaan R5:n sähköisestä tulevaisuudesta. Alku on mitä mainioin, sillä R5 valittiin Euroopassa vuoden autoksi 2025.
Renault 5:n tuotanto alkoi 1972 ja jatkui aina vuoteen 1996. Tänä aikana sitä ehdittiin myydä lähes 5.5 miljoonaa kappaletta. Vertailun vuoksi todettakoon, että Renaultin eniten myydyin malli on R4, jota myytiin yli 8 miljoonaa kappaletta (Mini 5.7 miljoonaa ja Citroen 2CV 5.1 miljoonaa). Kyseessä on siis yksi autohistorian ikoneista. Epäilijät väittivät aikanaan,että kolmiovinen malli ei voi menestyä. Toisin kävi.
Alunperin R5 oli suunnattu nuorille naisille, mutta se hurmasikin ensin koko Ranskan ja sen jälkeen muun maailman. R5 poikkesi 70-luvun trendeistä pyöreillä muodoillaan ja kirkkailla väreillä. Autossa oli uutta myös teknisellä puolella.
Auton kori oli suunniteltu matkustajien turvallisuutta silmällä pitäen (ensimmäisenä maailmassa) ja erilliset kromipuskurit oli vaihdettu muovisiin, joiden rakenteen kyky vaimentaa iskuja oli huomattavasti parempi kuin aikaisempien puskureiden. Polttoaineen kulutus oli myös pieni.
Ensimmäinen sukupolvi 1972 - 1984
R5 oli ensimmäisiä pikkuautoja, joka hyödynsi viistoperä muotoilua, jonka Renault oli patentoinut R16 mallin myötä. 70-luvun öljykriisi kasvatti pienten autojen suosiota ja myös kaikki kilpailijat toivat markkinoille omat pikkuautonsa. R5:n muotoilusta vastasi Michel Boué, joka kuitenkin ehti kuolla ennen mallin julkaisua.
R5:ssä hyödynnettiin paljon R4:n mekaniikkaa. Esim. alussa vaihdekeppi oli samanlainen "sateenvarjon kahva" kuin R4:ssä. Moottorivaihtoehdoista pienempi OHV kone oli R4:stä ja isompi R8:sta. Myöhemmin TS-version kone oli sama kuin R12:n kone.
Pitkän uransa aikana R5:stä ehdittiin tehdä erilaisia versiota kaikenlaiseen käyttöön. Yksi versiosta on myös R7, jota tehtiin Espanjanssa. Se oli konttiperäinen ja vastasi R5:n neliovista versiota, koska alussa R5 oli tarjolla vain kolmiovisena.
R5 oli myynnissä myös USA:ssa AMC jälleenmyymänä nimellä Le Car. Todettakoon, että jenkkimääräysten mukaiset varsin isot puskurit eivät tee oikeutta R5:n muodoille (eivätkä kyllä muillekaan sinne viedyille malleille). Mallin myynti jenkeissä loppui 1983. Kanadan puolella se jatkui vielä pari vuotta ja päättyi 1985.
Urheilullisempaan ajoon tuli tarjolle R5 Alpine (1976), jota Englannissa myytiin nimellä R5 Gordini, koska Sunbeanilla oli jo Alpine mallinimi käytössä. Vielä tehokkaampi versio R5 Turbo (1980) ja Turbo 2 suunniteltiin rallikäyttöön ja niillä on myös voitettu ralleja (Monte Carlo 1981, kuskina Jean Ragnotti). Turbo mallit erottaa melkoisen leveästä perästä.
Urheilullisia versiota ovat myös kaikki GT-merkinnällä varustetut ja niiden huippua edustaa luonnolisesti R5 GT Turbo malli.
Toinen sukupolvi 1985 - 1996
Vuonna 1985 R5 uudistui ja siitä tuli toisen sukupolven versio, joka tunnetaan Superviitosena. Vaikka auto näytti hyvin samalta kuin ensimmäisen sukupolven versiot, niin teknisellä puolella muutoksia oli paljon (yhteistä R9/R11:n kanssa). Mallivalikoima laajeni ja tarjolla oli mm. 5-ovinen ja pakettimalli (Express). Tarjolla oli myös ylellisesti varustettu Baccara versio.
Ranskassa R5:ttä valmistettiin vuoteen 1990 asti, mutta Slovenissa valmistus päättyi 1996. Tosin ihan tähän ei taru vielä loppunut, sillä Iranissa valmistettiin mallia nimeltä Sepand I ja II vuosina 1998-2003 ja se tehtiin sinne siirretyillä R5:n tuotantolinjoilla. Arvatenkin ulkonäkö oli melko identtinen.
R5:n korvasi markkinoille tullut Renault Clio. Mutta kuten alussa jo mainostettiin, niin autonvalmistajien nostagia buumin ja sähköistymisen myötä R5 malli palasi tuotantoon, tällä kertaa sähköisenä versiona.
Sähköinen sukupolvi 2024 ->
Sähkövitosen, R5 E-Tech, tarina alkaa vuodesta 2020, kun Renault Technocentressä esiteltiin kokeilumalli pääjohtajalle (Luca de Meo), joka innostui siitä niin paljon, että pyysi tiimiä tekemään siitä oikean prototyypin.
Prototyyppi julkistettiin nimellä Renault 5 Prototype ja siitä tuli symboli Renaultin sähköautostrategialle nimeltä Renaulution, joka julkistettiin tammikuussa 2021.
Tosin pitää mainita, että ensimmäinen sähköinen R5 on tehty jo 70-luvulla. Akun koko oli 7.5 kW ja maksiminopeus 60 km/h.
Ekassa kuvassa on proto ja toisessa tuotantomalli.
R5 E-Tech on suunniteltu alusta pitäen sähköautoksi ja hyödyntää pikkuautoihin tarkoitettua Ampere-perusrakennetta (AmpR Small). Osia on hyödynnetty Cliosta ja Capturista, mikä on nopeuttanut mallin saamista tuotantoon. Muotoilussa on hienosti hyödynnetty alkuperäisen R5:n, supervitosen sekä muhkean Turbo 2:n muotoilua.
R5 on linjakas ja näyttävä pikkuauto. Koeajoja tehneiden toimittajien kertomusten perusteella se kääntää katseita kaikkialla ja näyttää saavan myös ihmiset iloiselle mielelle. Omaankin mieleen kokonaisuus on todella sulava ja onnistunut modernisointi klassikkomallista. Toivotaan, että R5 E-Tech saadaan myyntitilastojen kärkipäähän, edellytyksiä ainakin siihen on olemassa. Lisää eri versiosta voi myös lukea pienosmalliesittelyistä, jotka kertovat syvällisemmin erikoimalleista:
-
Renault 5 1972
R5 Le Car
R5 Turbo ryhmä B
R5 ralliautot
R5 Turbo 1 siviiliversio
Rodeo 5
R5 Alpine Gr 2
R5 Alpine Turbo
R5 turbo
R5 GT Turbo Coupe